Hätävarjelu ja sen rajojen ylittäminen

Avainsanat: Hätävarjelu; välitön hyökkäys; hätävarjelun liioittelu; asunto; pelko; hämmennys; rikoslain 12 artikla.

1. Hyökkäykseltä puolustautuminen ja yksityisen kostamisen kielto

Hätävarjelu on oikeudellisesti tunnustettu mahdollisuus suojata oikeushyviä vahingoittamalla hyökkääjää. Se ei ole jo tehdyn rikoksen lieventämistä vaan peruste, jolla puolustustoiminta ei ole yhteiskuntavaarallista. Samalla oppi ei valtuuta hyökkääjän rankaisemiseen vaaran päätyttyä.

Erolla on välitön käytännön merkitys. 12 artiklan 1 kohdan täyttyessä ei jatketa alennettuun rangaistukseen «oikeutetusta väkivallasta». Hyökkäyksen päätyttyä ei voi liioitella puolustusta, jota ei enää ole. Muut arviot voivat olla mahdollisia, mutta 12 artiklaa ei voi laajentaa ansaitun koston tunteella. ^[1]

Artikkelin keskeinen väite on, että laillinen arvio vaatii tapahtuman erillisten vaiheiden rekonstruointia. Konfliktin alun olosuhteet eivät automaattisesti määrää jokaisen myöhemmän teon asemaa. Puolustusluonne on arvioitava tietyn vamman aiheuttamishetkellä.

2. Välitön oikeudeton hyökkäys

Hyökkäyksen on oltava todellinen, oikeudeton ja välitön. Puolustajan ei tarvitse odottaa jo aiheutettua vahinkoa hyökkäyksen välittömästi uhatessa. Mutta yleinen vaara, vanha uhka tai tulevan koston odotus eivät vastaa käynnissä olevaa tai välittömästi uhkaavaa hyökkäystä. ^[1]

Oikeudettomuus koskee hyökkäyksen objektiivista luonnetta. Hyökkääjän ei välttämättä tarvitse olla siitä rikosoikeudellisesti vastuussa. Puolustus vaarallista hyökkäystä vastaan ei ole poissuljettu vain hyökkääjän iästä tai mielentilasta johtuvan vastuuttomuuden vuoksi. Tietty puolustuskeino on silti arvioitava olosuhteissa.

Kaikki toisen puuttuminen ei ole hyökkäys. Laillisesti käytetty valtuus ei muutu oikeudettomaksi aggressioksi vastaanottajan paheksunnan vuoksi. Valtuuksien ylittämistä väitettäessä on näytettävä tietty oikeudeton toiminnan osa eikä yleisesti kiellettävä toimivan virkamiehen asemaa.

Myös välittömän vaaran lähde merkitsee hätävarjelun ja pakkotilan erottamisessa. Luonnonprosessi tai itsenäisesti toimiva eläin nostaa yleensä vaarakysymyksen eikä oikeudetonta ihmisen hyökkäystä. Analyysi eroaa, jos henkilö käyttää tätä lähdettä hyökkäysvälineenä.

3. Hyökkäyksen alku, keskeytyminen ja loppu

Dynaaminen konflikti vaatii eroa hyökkäyksen välittömän alun, kehityksen ja lopullisen päättymisen välillä. Lyhyt vetäytyminen tai hetkellinen tauko eivät aina merkitse loppua. Toisaalta aiempi vaara ei oikeudellisesti jatku ikuisesti hyökkääjän lopullisesti pysähdyttyä ja välittömän vahingon mahdollisuuden lakattua.

Korkeimman kassaatiotuomioistuimen toisen rikosjaoston tuomio nro 212, 23. toukokuuta 2008, rikosasia nro 145/2008, käsitteli kuoleman aiheuttamista hyökkäyksen päätyttyä pitkässä perhekonfliktissa. Tuomioistuin ei hyväksynyt aiemman väkivallan yksin luoneen todellista tai putatiivista hätävarjelua myöhempään tekoon. ^[2]

Kanta ei vähennä systemaattisen väkivallan merkitystä. Aiemmat uhkaukset ja hyökkäykset voivat olla olennaisia välittömän riskin havaitsemiselle, mielentilalle ja rangaistukselle. Ne on silti yhdistettävä tiettyyn hetkeen eikä käytettävä välittömyyden korvikkeena.

Pelkkä muodollinen «kuka aloitti riidan» ei myöskään riitä. Voimakkuus voi muuttua, uusi hyökkäys alkaa tai sanallinen konflikti muuttua laadullisesti erilaiseksi väkivallaksi. Jokainen muutos on näytettävä eikä kuvattava kaikkea yhdessä «tappeluksi».

4. Suojatut edut ja vahingoitettu henkilö

12 artikla sallii itsensä lisäksi toisten oikeuksien ja siinä määriteltyjen julkisten etujen puolustamisen. Hyökätyn auttaminen ei ole lähtökohtaisesti huonommin suojattu kuin itsepuolustus. Toiminnan on silti todella tähdättävä hyökkäyksen torjuntaan eikä konfliktin hyödyntämiseen erilliseen hyökkäykseen. ^[1]

Hätävarjelulle on ominaista hyökkääjän vahingoittaminen. Sivullisen kolmannen vamma ei automaattisesti oikeutu hyökkäyksen olemassaolosta. Se vaatii itsenäisen syy-yhteyden, syyllisyyden ja muiden soveltuvien sääntöjen tarkastelun. Laillinen puolustusteko voi nostaa erillisen toisen oikeushyvän tuottamuksellisen vahingoittamisen kysymyksen.

Hätävarjelussa ei ole yleistä vaatimusta hyökätyn ensin pakenemisesta tai välttämättömästä viranomaisavun hakemisesta. Tämä erottaa sen pakkotilan toissijaisuudesta. Siitä ei seuraa kaikkien valittujen keinojen sallittavuus: tarpeelliset rajat pysyvät itsenäisenä ehtona. ^[1]

5. Tarpeelliset rajat eivät tarkoita keinojen matemaattista tasavertaisuutta

Puolustus on liioiteltua, kun se on ilmeisen epäsuhtaista hyökkäyksen luonteeseen ja vaarallisuuteen nähden. Samoja aseita, yhtä monta iskua tai samanlaisia vammoja ei vaadita. Mekaaninen vertailu sivuuttaisi hyökätyn ja hyökkääjän todellisen epätasapainon. ^[1]

Relevantteja ovat hyökkäyksen voima ja kesto, osallistujamäärä, käytetyt keinot, ikä ja fyysinen kunto, paikka, reagointimahdollisuus ja suojattu etu. Yksi tekijä ei ratkaise kysymystä. Vaarallisempi keino voi yhdessä tilanteessa olla tarpeellinen ja toisessa ilmeisen liiallinen.

Arvio ei saa olettaa puolustajalla olleen oikeudenkäynnin rauhallista harkinta-aikaa. Tämä ei poista objektiivista arviointia; se vaatii päätöksenteon todellisten olojen huomioimista. Seuraukset merkitsevät, mutta vakava vamma ei itsessään osoita liioittelua.

Yhtä väärin on sekoittaa puolustuksen tarpeellisuus abstraktiin tarkoituksenmukaisuuteen. Kysymys ei ole, voiko myöhemmin kuvitella hienostuneemman reaktion. Kysymys on tietyn puolustuksen ilmeisestä epäsuhdasta tiettyyn välittömään hyökkäykseen.

6. Asuntoon tunkeutuminen ja 12 artiklan 3 kohdan erityissääntö

Kun hyökkäys sisältää asuntoon tunkeutumisen väkivalloin tai murtamalla, 12 artiklan 3 kohta antaa erityissäännön, joka sulkee puolustusrajojen ylityksen pois. Soveltaminen vaatii määritellyn tunkeutumistavan ja opin mukaisen hyökkäyksen. Pelkkä tapahtumapaikka jonkun kotona ei riitä. ^[1]

Säännös ei poista hyökkäyksen aikarajaa eikä luo yleistä oikeutta kostaa henkilölle, joka ei enää aiheuta välitöntä vaaraa. Jokaisesta myöhemmästä teosta on määritettävä saman puolustustilanteen jatkuminen. Hyökkäykseltä puolustautuminen on myös erotettava 12a artiklan rikoksentekijän kiinniottamisesta, jolla on eri edellytykset.

Sanamuotoa ei saa laajentaa arkipäiväisillä analogioilla kaikkeen omaisuuteen, pihoihin, ajoneuvoihin tai liiketiloihin. Tietyn paikan ja tunkeutumistavan luokitus vaatii oikeudellista analyysia eikä vain tunnetta omaisuuden koskemattomuudesta.

7. Hätävarjelun liioittelu, pelko ja hämmennys

Todellisen hyökkäyksen aikana puolustuksen ilmeisesti ylittäessä tarpeelliset rajat on tutkittava vahingon syyllisyys ja sovellettava rikos. Rikoslaki tarjoaa hätävarjelun liioittelussa tehtyjen henkirikoksen ja ruumiinvamman erityiset lievemmät muodot. Ne eivät sovellu vain tekijän vihan tai uhrin konfliktin aloittamisen perusteella. ^[1]

12 artiklan 4 kohta vapauttaa rangaistuksesta ylityksen johtuessa pelosta tai hämmennyksestä. Tilan ja liiallisen puolustuksen syy-yhteys on tarpeellinen. Henkilön historiassa oleva pelko tai riidan tavallinen jännitys ei automaattisesti ratkaise asiaa.

Perustetta ei saa sekoittaa 1 ja 3 kohdan mukaiseen liioittelun puuttumiseen. 4 kohta koskee liioiteltua puolustusta, josta laki vapauttaa rangaistuksesta lisäehtojen täyttyessä. Ero merkitsee muissakin oikeusseurauksissa, joten luokitus ei saa jäädä epämääräiseksi «tekijä oli oikeutettu» -kaavaksi.

Myös voimakas tunnekuohu, putatiivinen hätävarjelu ja sattumanvarainen toiminta perustuvat eri syihin. Psykiatrinen tai psykologinen lausunto voi selventää mielentilaa, mutta tuomioistuin ratkaisee tietyn opin edellytysten täyttymisen.

8. Näytön on rekonstruoitava tapahtuma eikä vain vamma

Oikeuslääketieteelliset löydökset vammojen suunnasta, voimasta, sijainnista ja järjestyksestä ovat tärkeitä mutta on verrattava muihin todisteisiin. On määritettävä kunkin sijainti, iskua edeltäneet teot ja hyökkäyksen jatkuminen. Pelkkä vammojen määrä ei ole riittävä oikeudellinen testi.

Tuomiossa nro 317, 19. joulukuuta 2014, rikosasia nro 621/2014, korkein kassaatiotuomioistuin tutki tietyn vammahetken ja keinosta, sijainnista ja aiheuttamistavasta tehdyt tahallisuuspäätelmät. Merkitys on mekanismin ja olojen yhteisarviossa eikä käytettyyn esineeseen perustuvassa irrallisessa oletuksessa. ^[3]

Hätävarjeluväitettä ei voi hylätä vain vastaajan esittämänä. Sitä ei myöskään voi hyväksyä tutkimatta, jos se on ristiriidassa näytetyn objektiivisen näytön kanssa. Rikosprosessilaki vaatii syyllisyyttä ja syyttömyyttä tukevien olojen vertailua siirtämättä syyttömyyden todistustaakkaa vastaajalle. ^[4]

Saatavilla olevan tallenteen koko kronologian säilyttäminen on erityisen tärkeää. Lyhyt ote voi näyttää vamman mutta peittää hyökkäyksen alun tai lopun. Oikeusarvion on perustuttava näytettyyn kokonaisuuteen eikä silmiinpistävimpään ruutuun.

9. Hypoteesi ja johtopäätös

Ajatellaan analyyttistä esimerkkiä: hyökkääjä käyttää välitöntä väkivaltaa ja puolustaja torjuu sen. Jos hyökkääjä sitten lopullisesti vetäytyy eikä vaara jatku välittömästi, koston vuoksi takaa-ajo ei oikeutu alkupuolustuksesta. Jos vetäytyminen onkin osa jatkuvaa hyökkäystä, arvion on huomioitava näytetty dynamiikka. Ulkoisesti samanlaisilla teoilla voi olla eri oikeusluonne ajoituksen ja tarkoituksen vuoksi.

Hätävarjelu suojaa oikeutta vastata välittömään oikeudettomaan hyökkäykseen, ei oikeutta yksityiseen rankaisemiseen. Rajat määritetään yksilöllisellä vaaralla ja todellisilla vastaamisolosuhteilla. Liioittelua ei voi päätellä mekaanisesti vakavasta seurauksesta eikä sen puuttumista olettaa hyökkääjän aiemmasta virheestä.

Vaiheittainen analyysi alkaa hyökkäyksen olemassaolosta ja aikarajoista, kulkee puolustustarkoituksen ja tarpeellisten rajojen kautta ja saavuttaa vasta sitten syyllisyyden sekä erityiset rangaistusvapautuksen perusteet. Tämä ero ratkaisee asian oikeudenmukaisen ja laillisen lopputuloksen.

Artikkeli on yleinen oikeusteorian ja käytännön tarkastelu. Yksittäinen asia vaatii relevanttina aikana sovellettavan lain ja rikoslain 2 artiklan huomioimista. Hypoteettiset esimerkit palvelevat vain oikeudellista analyysia eivätkä kuvaa todellisia tapauksia.